Patteriverkoston perussäätö – koska niin on tehty aina ennenkin?

Lassi Viitala· 2017-11-21T16:15:19+00:00 4.4.2017|

Patteriverkoston perussäätö on klassikkoratkaisu kerros- ja rivitalojen ”epätasapainon”, eli huoneistojen välisten lämpötilaerojen korjaamiseen. Kiinteistöjen pitkän tähtäimen suunnitelmissa perussäätö on vakiolauseke, joka toistuu noin 10–20 vuoden välein. Siitä aiheutuvia kustannuksia (esim. 10 000–50 000 euroa) harvoin kyseenalaistetaan, koska näin on tehty aina ennenkin.

Huoneistojen välinen epätasapaino on yleisesti tunnustettu ongelma, jonka laajuus usein jopa aliarvioidaan. ”Hyvään sisäilmastoon” (S2-sisäilmastoluokka) hyväksytään 3 asteen epätasapaino (21,5 +/- 1,5 astetta). Olen nyt useamman vuoden ajan seurannut 15 000 asunnon lämpötiloja ja havaintoni on, että epätasapaino on paljon suurempaa – jopa 4–5 astetta. Tämä siis riippumatta siitä, että perussäätöjä on säännöllisesti tehty. Seurannassa on ollut kaiken tyyppisiä taloja: uusia, vanhoja, isoja, pieniä, rivitaloja, kerrostaloja, vuokra-asuntoja, omistusasuntoja…

Perussäädöillä tavoitellaan tyypillisesti 2 asteen epätasapainoa. Jos nykytilanteesta päästäisiin koko Suomen tasolla tähän tavoitteeseen, tarkoittaisi se karkeasti arvioiden noin 40–100 miljoonan euron vuosisäästöjä energiatehokkuudessa. Ongelmaa on koetettu ratkaista perussäädöillä jo vuosikymmeniä, mutta vaihtelevin tuloksin. Seurannassa olevista 350 kiinteistöstä yksikään ei ole ollut tavoitearvojen sisällä, joten ehkä on aika ottaa uudet keinot käyttöön?

Perussäätöjen haaste on perustavaa tasoa – usein säädöt nimittäin tehdään ilman kunnollista mittadataa, eikä lopputuloksiakaan varmenneta kattavin mittauksin. Ei ihme, että tulokset vaihtelevat. Alan toimijoita ei voi syyttää – markkinoilla on paljon ammattitaitoisia kumppaneita , jotka hoitavat työnsä hyvin. Vuosikymmenien ajan lämpötilojen jatkuva mittaaminen on kuitenkin ollut yksinkertaisesti liian kallista, jolloin säädöissä on tukeuduttu muihin lähtökohtiin, kuten teoreettisiin mallinnuksiin.

Maailma muuttuu, teknologia halpenee ja sitä kautta on tullut aika uudelle, jatkuvaan mittaukseen perustuvalle toimintatavalle. Jatkuva asuntokohtainen mittaus on nykyään erittäin kannattava investointi ja maksaa itsensä nopeasti takaisin monina hyötyinä niin energiatehokkuudessa kuin huollon tehostamisessakin. Toimialan on aika mukautua teknologian tuomiin mahdollisuuksiin.

Perussäädöt on toki edelleen syytä pitää kiinteistön omistajan työkalupakissa. Kustannuksissa on kuitenkin mahdollista säästää huomattavia summia, kun perussäätöjä tehdään vain ”viimeisenä keinona” ja tätä ennen panostetaan kohdistettuihin pienkorjauksiin ja tasapainon hienosäätöihin. Sen sijaan, että investoidaan siis esimerkiksi 20 000 euroa 15 vuoden välein, voidaan jatkossa investoida 500–1000 euroa 2 vuoden välein ja tehdä isompi perussäätö esimerkiksi 30 vuoden välein. Tämän mahdollistaa jatkuva mittaus ja proaktiivinen työote. Näin säästetään yli 40 % perussäätöjen elinkaarikustannuksissa.

Nykyään puhutaan paljon ennakoivasta ylläpidosta ja siitähän pitkän tähtäimen suunnitelmissakin on pohjimmiltaan kyse. Ennakointi ei ole kuitenkaan helppoa, eikä se saisi olla tekosyy tehdä toimenpiteitä turhaan ”vain koska PTS:ssa niin lukee”. Ennakoitaessa fiksusti ja toimittaessa datalähtöisesti säästetään rahaa, ympäristöä ja pidetään kiinteistöt paremmassa kunnossa. Tätä on kiinteistöalan digitalisaatio.

endesvChoose language